Kalastusjuttuja
Kuhapilkintää Suomenlahdella
Suomenlahdella on hyvät kuhapilkkivedet, etenkin suuret lahtialueet suovat
oivan mahdollisuuden tämän mahtavan harrastuskalastuskalan pilkkimiseen talvella!
Pilkkiminen alkaa heti kun jäät tulevat ja kestää siihen asti, kun vielä
jäälle uskaltaa kairailemaan lähteä. Välineet kannattaa valita tarkasti,
koska KUHA on todella tarkka ja herkkä kala ja pelästyy tai ainakin karttaa
monia ahvenpilkkejä/tekniikoita. Kaira tulisi olla 6″, jotta tuollainen 2kg
kala sopii mukavasti avannosta. Pilkintävälineiden pitää olla herkkiä ja
keveitä, herkän uitettavuuden ja tuntuman aikaansaamiseksi. Siimavahvuus
vaikuttaa selvästi kalan ottihalukkuuteen ja hyvään/parhaaseen
lopputulokseen pääsee käyttämällä 0.18 0.20 mm läpinäkyvää ja kovaa siimaa
(esim. stroft). Tuota ohuemmat siimat ovat kyseenalaisia, koska saaliskalan
paino saattaa olla parhaassa tapauksessa useita kiloja ja tärppi
petokalamaisen voimakas. Haukia tulee toisinaan sivutuotteena ja 0.18mm
siimakin on suurien haukien kanssa useimmiten liian ohutta. Pilkki kannattaa
valita sieltä keveimmästä päästä tai sitten kannattaa käyttää esim. pieniä
n. 4-6cm lusikkauistimia, joista esim. pienin Räsänen on oiva kuhapilkki.
Samoin pienin aave on myös erinomainen kapine tähän hommaan. Omat
kuhapilkkini valmistan itse, koska en kaupasta mieleisiä löydä…
Kevyt pilkki
Oma pilkkini on tehty 3mm paksusta ja kovasta alumiinista ja siinä on
hopeafolio päällä. Pilkki on noin 5-5.5cm pitkä ja ohennettu tai ikään kuin
litistetty alapäästä , sen keventämiseksi ja nopean
poikittaiskääntymisen aikaansaamiseksi.. pilkki värisee laskussa tai ainakin
vapisee kyljittäin. Erikoisuutena pilkissä on kylkikoukut pilkin runkoon
kohdistuvia tärppejä varten , suuremmat yksilöt ottavat pää-asiassa pilkin
runkoon eivätkä juurikaan kiinnostu kolmihaarakoukussa killuvasta syötistä ja
tämä aiheuttaakin sen että suuremmat kalat pääsevät irti helposti kun
kolmihaarakoukku jää tärpissä kalan ulkopuolelle kiinni ja irtoaa vedettäessä
kalaa ylös. Kylkikoukut ovat auttaneet radikaalisti tähän isompien
tartutukseen eikä ne tunnu jäävän vahingossa kuhiin kiinni eikä myöskään
jään reunaan.
Pilkin uittaminen
Toimivia tekniikoita sekä pilkkejä ja niiden värejä on varmasti paljon. Tämä
seuraavaksi esittelemäni tekniikka toimii ainakin kokohopeisella, n.5.5cm
keveällä pilkillä sekä värikoukulla tai pelkällä kolmihaaralla. Kevyt pilkki
tarkoittaa tässä niin kevyttä pilkkiä, ettei sellaisia pilkintätarkoitukseen
oikeastaan ole tehdastyönä valmistettukaan, joten kevyet pienet
lusikkauistimet ovat lähimpänä totuutta. Hyvä nyrkkisääntö on sellainen että
” käytä lähes niin kevyttä pilkkiä kun tuolla 0.18 siimalla pystyt
kyseisessä syvyydessä uittaman”….. Älä käytä perukkeita tai raskaita
pilkkilukkoja, äläkä myöskään raskastekoisia koukkuja, vaan pieniä ja siroja
laadukkaita siimalukkoja sekä ohutlankaisia koukkuja , tärpin ja tartunnan
aikaansaamiseksi.
Syöttinä käytetään joko useampaa kärpästoukkaa tai kalanpalaa/nahkaa.(lohen
nahkasoiro on erinomainen syötti) Kun syötti on asennettu, tulisi sen koko
olla sellainen miehen pikkusormen kynnen kokoinen möykky. Lasketaan siis
pilkki ensin pohjaan ja säädetään siiman mitta kelasta sellaiseksi, että
pilkki on 5-15cm pohjan yläpuolella. Aloitetaan pitkällä rauhallisella
nostolla noin hartioiden tasalle, jonka jälkeen siima annetaan löysäksi eli
pilkki vapaapudotukseen. Pilkin olisi hyvä “leijua” ainakin sekunti, pari
ennen kun siima kiristyy vapaa vasten (keveys) , sitten aloitetaan rytmikäs
nytkytys/ravistus eli tuollainen muutaman sentin mittainen pulistus, jota ei
oikeastaan lopeteta ennen seuraavaa pilkintänyppyä. Seuraava pilkintänyppy
on edellistä ns. aloitus/houkutusnyppyä puolet pienempi ja sekin
ylösnostossa rauhallinen. Taas siima löysälle ja kun siima kiristyy vapaa
vasten, aloitetaan jälleen tuo jatkuva pulistus/nytkytys, kuha iskee suoraan
tästä nytkytyksestä. Nytkytysjakson pituus saa vaihdella, mutta tuollainen
30-60sec on ihan käypä aika. Aina nytkytysjakson päätteeksi tuollainen
rauhallinen nosto tai jopa perinteinen pilkkinyppy, kuitenkin rauhallinen
sellainen….
Yhdellä reiällä kannattaa viipyä ainakin 15min, vaikka ei heti kuhaa
tulisikaan, sillä monesti kuha iskee vasta hetken ongittuasi eli toisin
kuten ahven “heti” vaan pikemminkin kuin hauki.
Turhaa ryminää ja kairailua kannattaa matalahkossa vedessä välttää, jottei
parvi pelkää ja pistä suutaan kiinni. Kuhan syöntijaksot ovat monesti
lyhyitä ja vaikka mitä tekisi, eivät ne juurikaan ota syöntijakson
ulkopuolella, vaikka toisinaan niitä saakin harvakseltaan koko päivän.
Syöntijaksot ovat yleensä hetki aamuhämärästä ja iltahämärän aika tai vähän
sitä ennen. Näin ainakin helmikuun puolella, kun päivällä alkaa olemaan jo
mittaa. Tammikuussa kuha saattaa syödä ainoastaan yhtenä jaksona eli
keskellä päivän lämpimintä/valoisinta hetkeä. Silloin kannattaa olla
otollisella paikalla niin saattaa useampi komea linkosilmä tarttua mukaan
kotiin vietäväksi. Hyvä kuhapilkki-ilma on mielestäni pilvinen ja ehkä hieman
sumuinenkin, kuitenkin joskus niitä saattaa tulla hyvin aurinkoisellakin
säällä, joten jäälle vaan – siellä se selviää.
Kuhapaikoilla saattaakin olla tungosta pilkkimiesten osalta, mutta älä
hätkähdä, sillä kuhia ei ongita pois niin helposti kun ahvenia. Oikein
kalastamalla saatat saada hyvän saaliin jo täysin seulaksi poratuiltakin
alueilta. Muista pehmeät kädet, herkät liikkeet ja kevyet välineet!
Hyviä kuhan pilkintapaikkoja Suomenlahdella
Lähes kaikkien lahtien perät ovat hyviä kuhapaikkoja
Porvoonjoki sekä sen suu.
Sipoonjokisuu.
Vanhankaupunginlahti /Vantaanjokisuu.
Espoonlahti.
Linlonlahti.
Pikkalanlahti.
Inkoo
Sekä varmasti kaikki muutkin suuremmat lahdekkeiden perät sekä muut
tasanteet 10m 2m syvyydestä. Yleinen otti/oleskelusyvyys taitaa olla
n.4-5m, kuitenkin paikasta hieman riippuen ja toisinaan kalaa saadaan alle
2m vedestä. Alueella, jossa kuhaa on, sitä saadaan yleensä suurelta
alueelta, vähän joka puolelta. Syöntihetket kuitenkin jaksottavat tätä ja
saattavat tehdä illuusion parvista jotka vain osuvat kohdalle , vaikka
kyseisellä syöntihetkellä kalaa nouseekin kautta koko lahdekkeen. Ei siis
ole tärkeää olla sen hemmon takana joka kuhan juuri saa, vaan tärkeämpää on
kalastaa/pilkitä hyvin ja oikeilla välineillä sekä tekniikalla, niin muut
istuvat takanasi…. aina!
Kirjoittaja: Joni Harju, Team Popo, Suomen Lohiseurasta r.y:stä.